Vuojen ekat jujutsut

Laittoin menemään ilimon kisoihin! Se on nyt sitte tosi kysseesä ;) Siitä oli hyvä lähtä keskittymään kohti vuojen ensimmäisiä rolleja. Klubin ovesta sissään silimät kirkkaana ja katse terävänä. Olo oli niinku ois kottiisa astellu! Onko tosi, että edellinen kerta oli viime vuonna..? Launtsin läppärile ja musat soimaan, voi hyvä tavaton ku miehen naama voi loistaa niin palijon.

Lämpönä flow w/ the go rollin paria vaihellen niinku parhaisa pioisa pittääki. Tomi koutsas ja muistutteli, ettei kukkaan ota liian tiukasti ja meininki pyssyy rentona menona. Tekuna kateltiin toivottuja parannuksia heikkouksiin mitä ite kelläki oli mielesä. Tomi ja Mahti-T toimi vetureina. Mahti-T anto mulle huiput vinkit miten oma peli petraantuu tietyilä osioila! Ei siitä sen enempää...

Sparrit sipastiin pystystä lähtien, ku porukkaa oli harvakseltaan saapunu mestoile. Liekö kaikila ei aivan urheilijan juhulimen ollu eellisenä iltana ollu veresä vaan sinne oli päässy lipsuun jottain muuta sekkaan sotkemaan... Eka erä Ozzyn kans ja olihan se maukasta päästä ittiä pikkasen isomman ja saman tasosen kaverin kans vääntään. Laipasta kiinni ja sieltä napsahti semi-signaturela nätti alasvienti. Olin tosi tyytyväinen vaikka ajotuksen kans on vielä reilusti hiomista. Pääsin heti alusta pellaan ommaa peliä omila vahavuuksila, niinku Näätä mua muistutti kivasti. Maltti pysy mukana ja sain rakenneltua paikkoja mukavasti. Keskityin mielesäni menemään pisteahanaasti etteenpäin ja sitte vasta lopetukseen. En o monesti moista teheny mutta se kummasti selekiytti ommaa tekemistä ja muistutti mitä varten sielä ollaan. Pahalainen, ku Ozzy nätisti puokkas pari kertaa signaturelopetuksen vaikka sainki ekan kerran jäläkeen hyvin tilanteen haltuun uuestaan ja pääsin heti hakkeen sitä toistamiseen. Keskityin huolela setappiin mutta välityksisä räpelsin. Pittää ottaa isojen poikien kans sitä uuestaan koitile, ni eiköhän se siitä. Täsä on kymmenkunta päivää aikaa tehhä suesta priimaa. Sitte tosi ison pojan kans, jonka nimiä ei kuulema saa laittaa esile millään laila. Näin oon kuullu. Voinpa sanua, et onpa ollu miestä ikävä. Kiva oli nähhä pukureeneisä tosi pitkästä aikaa ja päästä tekkeen töitä oikein huolella. Viimosesa Silta-Jari näytti mulle suvereenisti kaapin paikan iliman minkäänlaista nokan koputtamista! Ei voi ku tuumata, et on mies superkunnosa kisoja varten. Ku ees puolet tuosta pystystä sais itele, ni vois sanua et ois jotaki saumaa kisamatola itelä. On se vaan niin, et iliman hyvvää pystypeliä on vaikia lähtiä rakentaan tulevaisuuttaan muutaman minnuutin ajale. Kaardiinvetäjät on tietysti asia erikseen mut jos pysty on tuota luokkaa ni saahan siinä koittaa istahtaa. Ohi tullaan niin, että pölisee! Jari anto mulle hyvän vinkin reenien jäläkeen toiseen suokkariin miten setappi ja ajotus toimii paremmin.

Loppuun venyttelyt ja sosialisoinnit, jotka hoituu näköjään ihan näpsäkästi yhtä aikaa ku malttaa vaan asettua. Tästä on hyvä jatkaa vuotta etteenpäin. Palijon on töitä tehtävänä ja tuuletela ei sovi yhtään mutta pitkästä aikaa on katse terävänä ja silimät kirkkaana. Beast mode on!