Tahdonvoimaa!

Aamuvaaka 95,4 ja just ennen reeneihin lähtöä tasan kilo enemmän. Normihyvät perusruuat alla ja herkuista jättäytyny jo 1.1.2013 lähtien vaikka piti alottaa vasta tännään. Tämmönen mä sitte oon ku päätän jottain, aina pittää nokittaa ittiä ees pikkasen. Jukkis Diazin kans polokastiin Bigest Loser -kisa käyntiin. Oma official weigh-in oli tasan 97 kg. Kotivaaka näyttää siis sen puolikilua alle. Villilä kortila hyväksyttiin mukkaan viime hetkelä Jyräys, antamaan meile kummallekin vastusta oikeen kunnola. Kisan piti olla alunperin kahen miehen vääntö mutta kolomas oli niin tosissaan ittesä kuntoon laittamiseksi, joten tervetuloa mukkaan. Toivottavasti tämä tukkee miehen palluuta pukupaineihin pitkän tauon jäläkeen. Kisa muuttu samala prosenttipeliksi, eli se voittaa kuka prosentuaalisesti puottaa painua eniten. Nyt ruokavalion viilaus, kunnosa on mut koitetaan kuiventaa vähän ja lisätä pikkasen luontasten diureettien ja proden ossuutta entisestään. Uskon että tavoitteeseen pääsen, 30.5.2013 weigh-inisä pittä neulan topata viimestään 88 killoon!

Hyvä valamistautuminen reeneihin ja alaku kisuttelusa Originaali-Aleksi halus mennä kissahiirileikkiä, tieshän miten siinä käy. Poimin kaks nättiä työkalupakin kuristusta ja yhen uuen viston käkilukon. No sepä siitä. Alakulämmöilä rillattiin kaardinavvaamista ja perusohittamista paineela, herkkua. Tomi veti hyvät monipuoliset setit ja ite keskityin jauhamisen siasta ajatukseen ja teknisesti napakoihin suoritteisiin. Löysin pari uutta jippua lissää, niilä ei kavereita Klubila saa mut kisoisa ovat ihan laillisia. Niitä tullaan tekemään!

Tehtäväsparria vartin verran. Suletusta lähettiin ja ohi piti päästä tai alta pistesuoritus. Alta pääsin pellaan makkeimmilleen. Sain hyviä hakuja ja olin tosi ilonen miten meni, varsinki Tikki-Miikkan kans vaikka kumpiki tuntee toisen pelikirjan aika hyvin. Niinpä päätin vettää soolua yhelä uuela jutula ja säestin vanahala tutula. No takkiin tuli mutta tekemisseen olin tyytväinen. Sitte vika Härkä-Samin kans oli todellinen eeppinen vääntö. Otin alta. Pitkään hierottiin suletusta ja kumpiki teki toisen pelistä neutraalia. Avasin pikkasen ja kaveri sai haettua mun käen laipan alle ja nosti seisoon. Sain kuitenki punottua käen irti ja puolikkaan halfin, ku Sami anto painetta. Tuli väkisin ohi mut sain kilipparin haettua ja sieltä Juputsula jalakoihin. Pitkän hieromisen jäläkeen pääkoppa oli ihan tyhyjä mut olin kuitenki dominoivasa positiosa mut ajatus meinas hiipua. Tomi siinä tilanteesa osas sopivasti härnätä ja provosoia mua ja pistää pärjäämisen ehole. Ohi oli päästävä. Ja muahan ei näköjään kahesti tarvii käskiä sillon ku pääsee paineela ohittaan. Tahdonvoimala kaivoin signaturepassin väkisin ja vein sen erän. Tunne oli uskomaton! Parin minnuutin huili jalat kohti kattua ja nelijä minnuuttia jalloila lepua. Seuraavan sparriin suoraan Tomin kans. Sai kaivettua mulle yhen lopetuksen, tiesin mitä haki mut ei ollu työkalua puokata. Siihen pittää säveltää jottain. Muuten meni ihan kivasti enkä toistanu samoja virheitä ku viimeksi. Loppuun keskityin oman peruspelin mukaseen mennoon ja poltin tankin rutikuivaksi.

Pallautuminen oli tosi nopiaa. Kevyet venyttelyt loppuun. Tuntuu, että painikunto alakaa pikkuhilijaa olla uomassaan ja perustekeminen paranee askel kerrallaan. Ennen reenejä olin koko päivän teheny istumahommia ja eilisen kovan reenin jäläkeen kuluki tosi hyvin. Erityisen tyytyväinen olin siitä miten keskittyminen toimi. Lähipiiristä tuli äkillisiä huolestuttavia uutisia ennen reenejä ja ne vei kaiken energian valamistautumisesta. Kuitenki siitä etteenpäin ku vyötä sioin ekan kerran, ni ajatukset oli vaan reeneisä. Stressinsietokyky on kovvaa luokkaa, niinku oon aiemminki tienny. Loppu hyvin kaikki hyvin tuonki asian osalta eikä siitä sen enempää. Palijon on vielä matkaa eikä tuuletela voi yhtään. Kaheksan päivää aikaa tehhä suesta priimaa.

Iso Kiitos!