lauantai 12. tammikuuta 2013

Kisat!

Edellisen päivän olin ollu iltaan asti ihan muisa mietteisä ja järkänny mukavaa tekemistä, et saa mieli rauhottua ennen kisoja. Illala laukkua pakatesa pikkasen mietin kisapäivää mut mitä sitä sen enempää aatteleen. Tuumasin, et kyllä se sieltä aikanaan tullee. Aamula virkeänä herätys. Edellisenä yönä ei tullut painittua yhtään unissaan vaikka oon kuullu sellaistaki tapahtuvan kisaamista edeltävänä yönä. Päinvastoin, nukuin ku uppotukki! Rauhasa pari kuppia kahavia ja pikkasen normaalia tukosampi aamupala. Kuuntelin samala biisejä, joiden tiesin herättävän tunteeni pintaan laidasta laitaan. Halusin tuntea kaiken! Kun mielen valtasi lämmin myötätunto ja itseni hyväksyminen tiesin kaiken olevan valamista päivää varten. Siitä oli hyvä lähtä kisareissuun. Autokunnasa kuskina Jyrtsä ja takapenkilä Älexx, Aleksi3 ja von Jarski. Ite kartturin paikale, et kaikki sovittiin sulavasti kyytiin.. :) Matkala  läppä lensi ja ite otin pikkasen tankkausta puolesa matkaa.

Perilä ilimottautuminen ja perinteiset hangloose pokehalit tuttujen kans. Yllätyksenä tuli, et mua pyydetiin tuomariksi ennen omia matseja ja opastamaan uutta tuomarin alakua ensimmäisisä tuomitsemissaan kisoissa. Kyssyin, et eikö ole muita mut kielteisen vastauksen kuultuani hetkeäkään epäröimättä suostuin. Ajattelin, et koskaan ei itelä voi olla tarpeeksi tuomarointikokemusta ja toisaalta koin tärkeäksi päästä auttamaan opastamisesa. Kaikki on vaan lajile hyväksi ja koin sydämen asiaksi voidesani antaa takaisin edes hieman sitä mitä olen itse saanut lajilta niin reenien, kisavalmistautumisen kuin oman tuomarointini suhteen. Tiesin, et oli tullu palijon poisjääntejä sarjaan ja eesä oli vaan kaks matsia. Semi ja finaali. Sovittiin kuitenkin, että kun sanon millon haluan lähtä valmistautumaan omaan suoritukseen, niin asia järjestyy.

Kattelin rosteria ja tuumasin, että aika on sopiva, joten kerroin lähteväni valmistautumaan. Olin jo valmiiksi pukenut tuomarointiin lenkkarit, villasukat, kimonon housut, lyhythiaisen rässin, kaksi hupparia päällekäin ja pipon. Pyrin liikkumaan jatkuvasti myös pistepöydän takana, koska toimitsijat oli erikseen ja mulle kuulu vain muutaman matsin tuomarointi malliksi ja sen jäläkeen ohjeistaminen tarvittaesa.  Mukavan lämmin oli siis jo valamiiksi ja lämmöt sekä syke nousi heleposti lämpöjen aikana. Hyvät biisit soimaan ja rautanen keskittyminen. Aika meni meni mukavasti eikä täsäkään vaiheesa tullu jännitettyä liikaa. Luulin et meijän sarja ois ollu himpun verran myöhemmin, ku kuitenki issoin painoluokka. Kutsu tuli varttia ennen ku oli aatellu. Nopsaan vaan lämppävärmeet poies ja kohti kisamattua.

Combats! Läpsyt ja lähettiin.. Aika nopiasti sain oman etumaisen käen kaverin laippaan, niinku oli tarkotus. Tiesin kaverin hakevan kaardiinmenua ja koitin saaha liikkeeseen vaan ettei pääse istahtaan. Koitin hakia oman pelin mukasia alasvientejä mut sen verran oli pakittelua, ettei pystyny ees pakottaan, ku tatami tuntu heti alakuunsa tosi liukkaalta. Pyöriesä ajjauuttiin alueen reunale, josa kaveri lyhempänä pääs sukeltaan mun etteen ja istahti puolittaiseen spaideriin. Siitä seis ja keskeltä samasta positiosta jatkettiin.

Sitä hierottiin siitä etteenpäin ja pääsin halfiin, koitin laittaa otteet kuntoon ja prässiä pääle. Oli tosi vaikia prässätä, ku matto luisti omien varpaitten alla eikä päässy ponkkaan oikeen kunnola ja toisaalta kaveri luisti aina kauemmas musta kans, ku koitin laittaa lantiole painetta. Toisaalta kaveri lyhyempänä sai jalat tosi hyvin aina jotenki puolittain etteen. Koitin nousta ja purkaa hiakrippejä mut kaveri luisti peräsä ja yritti pyyhkästä jalakoja alta mut sain nosteltua kinttuja sen verran et ei tullu ees kontaktia. Päätin mennä takas polovilleen ja hakia paineela ohitusta. Halfisa viihyin jalakojen päälä ja oli haastetta päästä ohittaan. Hiakrippejä en saanu millään purettua mut onneksi on Älexxin ja Tikki-Miikkan kans reenattu palijon vastaavaa positiota, joten tiesin välttää miinat. Seisaalleen nousu ja liiaksi painoa pääle. Jukkis Diaz huusi hyvin ohojeita ja kuulin kaiken tosi hyvin. Jukkiksele isot kiitokset! Läsnäolo oli heti kotosampi ja oma tekeminen rauhallisempaa, ku oli kulumasa mies joka auttaa palijon ja tietää mun pelin detskut. Kesken matsin tuli mieleen ne lukemattomat kerrat, jollon oon ollu sparreisa samasa tilanteesa. Olo oli tosi hyvä ja tuntu ihan niinku reenipainilta. Koitin vaan kuumeisisti miettiä evväitä ohitukseen ku Klubin matto on 1000 kertaa nihkiämpi ja siinä pystyy laittaan ihan eri määrän prässiä. Pari kertaa pääsin jalakoista ohi mut aina tilanne palas sammaan eikä tullu pisteitä. Lopusa laitoin kaikki pelliin ja hirviän paineen sviipin uhala, ku kulumasta kuulu et ohi on pakko päästä on semmonen tilanne. Tiesin et kumpaaki oli varotettu kerran passiivisuuesta vaikka molemmat varmasti teki töitä. Matsi vaan hiero paikallaan. En ollu nähäny pistetaulua ja luulin et oon edun peräsä jostain syystä. Pääsin runttaan kunnola ja kaveri ehti kääntyä puolittaiseen kilippariin ja mä olin jo pään kautta kiertäny selän puolele. En saanu puotettua lantiota tarpeeksi nopiasti alas ja otettua ponkaavaa jalakaa kaverilta haltuun. Se on onnistunu reeneisä lukemattomat kerrat mut nyt oli niin hikiset näpit et luisti otteet irti. Kellosta loppu aika samala. Olin yllättyny, ku tilanne oli tasan ja meni tuomaripäätökseen. Oma käsi nousi ja olin voittanut matsin, olin kuulema ollu lähempänä ohitusta ku kaveri sviippiä. Oli olo hämmentynyt mutta matolta poistuessani se konkretisoitu ja tuli adrenaliinin jälkihöyryt pintaan. Huippua. Tunne oli niin NÄTTI, et mä haluun sitä lisää!

Nopsaan tiimin luo ja huppari pääle. Onnittelut kavereilta jää varmaan ikuisest mieleen. Meilä on ihan huippu porukka, niinku oon sanonu. Jukkiksen kans nopsa analyysi ja kerroin omat fiilikset. Forkkujen hieronta ja jalat ylös. Hetikohta kuitenki liikkeele ja musat soimaan. Katottiin kaverin kans tauola meijän matsi ja puhuttiin, et ois kiva päästä sparraamaan yhesä. Katotaan mitä aika tuo. En katelu muitten matseja vaan keskityin ommaan olemiseen. Vaikka vastustaja ei ollu selevilä, pystyin iliman oikeusavustajjaa veikkaamaan, et Silta-Jari oli tulosa vastaan finaalisa.

Hyvä valamistautuminen ennen finaalia ja ku vastasa on kirkkaasti parempi sparrikaveri, joka tuntee mun pelin ja jolta mä oon saanu oppia ei auta ku lähtä rohkeesti pellaan ja välttään tavanomasia virheitä mitä on ollu. Matsi liikkele ja nopiasti sain laipasta kiinni. Samaten kaveri. Koitin hakia jalakaa ja rakentaa mut kaveri oli nopiampi ja sai mut mattoon. Sain kuitenki kaardin kiinni, mitä ei normaalisti tapahu. Halusin pelata liikkuvaa sulettua ja koitin avata pelia. Kaveri tuli halfiin ohi. Tätä on hierottu ja palijon! Alla se liukas matto ja tuntu etten saanu millää haettua alalaippaa kaveriksi enkä päässy horjuttaan. Yritin Rafin opettamaa kääntyä, jonka toinenki tietää. Hain niskan takkaa laipasta kiinni ja toisela käelä koitin ottaa tukijalasta kii. Kaikki pelliin yhelä kertaa! Kaveri pääs sujahtamaan läpi ja ottaan mun käen, joka oli sen tukijalasa saman tien haltuun. Nopsa käsilukko, en ehtiny ku ääntä päästää. Pikkasen rusahti. Mutta tuskin mittään mikä ei menis kylymälä ja kipukeelilä sekä levola ohi. Se oli sitten siinä. Kaverin käsi nousi ja mulle hopiaa kisoista. Matsin jäläkeen pieni hengähys laiala ja heti suihkuun pallautuun. Mitskut kaulaan, ryhymäkuva ja syömään.

Kokonaisuutena aivan mahtava taival. Jatkosa tullee varmasti lissää kisastartteja mulle! Valamistautuminen meni hyvin. Kunto ja roppa oli mallillaan kisahetkelä. Oma peli kuluki osin sen mitä sitä pääs koittaan. Oma tekeminen oli omasta mielestä asiallista kisapäivänä. Mittään en tekis toisin. Jonkin verran rytmiä sotki tuo tuomarointi mut kaikki vaan hyvvää siltäki osin. Matsaamiseen tai keskittymiseen se ei vaikuttanu ollenkaan! Ja hei, se on vaan elämää. Varmaan on semmoset hermot, et ei voi liikaa prässinsietokykyä kehua. :) Toivottavasti saan sovitettua sekä matsaamisen että tuomaroinnin. Tykkään molemmista ja kumpaaki haluan tehhä.

Matsit katoin parriin kertaan kamerasta kotimatkala, siis voi olla et on muistin tuomia virhejäläkiä kulusa mut noin kait ne suurinpiirtein meni.

Kisajärjestäjille isot kiitokset. Hyvät puitteet, hyvin toimi kaikki ja tunnelma oli mahtava. Samoin haluan vielä kiittää kaikki omia valamentajia ja reenikavereita. KIITOS!

Nyt on varpaat kastettu, millon mennään uimaan?! Oss.


2 kommenttia:

  1. Hyvä rapsa ja isot onnittelut hopeasta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Esityksiin en o ihan tyytyväinen mut tärkeintä oli astua varpaansa tatamile.. Koitan näilä teksteilä jäsentää iteleni ajatukseni auki ohojenuoraksi ja muistin tueksi tulevaisuutta varten.

    VastaaPoista