Se on sitte semmosta ku reenataan kisoja varten. Tunteitten mylläkkää ja menettyjä paikkoja. Voin sanua, et hetken aikaa piti käyttää itsesensuuria, etten lauo mittään typeryyksiä tänne.
Löysisä vietetyn yön jäläkeen mestoile manian ja aminohappojen evästämänä. Sykkeet otin jo matkala ja pitkästä aikaa iltareeneisä. Maanantaina viimeksi ja edellisestä painihetkestäki ehti tovi vierähtää, puolitoista vuorokautta. Kardiotyyppisiä rillihommia Thomin vetämänä lämmöiksi. Toimii. Ekasa setisä meinas takareiskat piimittää mut ku roppa lämpes ni meni ihan lennokkaasti kaikki.
Puolesa välisä käytiin nujuaan. Ukkua keskelä ja jonosta syötti, jakoleikkurina 76 kilua. Ekasta sparrista päältä, olin varustaunu sulettuun kaardiin mitä tuli samalta kaverilta viimeksi mut pyöräytti jalakahuukila selekään mut ei saanu missään vaiheesa toista sissään. Selän puokkaus toimii itelä suht mallikkaasti. Hetken aikaa hierottiin ja kattelin sopivaa pakosuuntaa. Ei löytyny, ni rupesin kyttään paikkoja. Lopulta sain härnättyä käsiä liikkele ja pyöräytin vanahala kikala jujin, siis alta selästä. Loputki sparrit meni ihan mallikkaasti. Kaikista joko pisteet tai lopetukset, niilä vaihtu seuraavaa ukkoa tilale. PRJ:n kans oli eeppinen kamppailu, joka ois voinu mennä ihan miten vaan. Vissiin molemmat ihan puhki, itelä kuitenki hyvin kesti ajatus mukana ja sainku sainki käännettyä itteni alta pääle. Kaikki muut paitti ekan halusin pelata alta. Usko ommaan tekemiseen oli luja ja sillä sain käännettyä kaikki itele.
Seuraavaksi sparrit lopetukseen asti, Kimble pokas mut. Kättä yhteen ja rauhasa rakentaan peliä. Pääsin ohi ja selekään asti. Huukit sissään ja mestoila oltiin. Sain jo hivottua laipan haltuun mut viimeistely jäi tulematta. Kaveri käänti ittesä väkisin pääle ja otti lopetuksen, kipulukko tuli olokapäähän ja käet oli ihan puhki, ni ei voinu mittään. Ois pitäny pystyä ratkoon itele tuo, jäi harmittaan ihan vietävästi! Kyssyin jäläkikätteen, et päästikö mut selekään vai meninkö. Selekiää vastausta en saanu mut paikkaa oli kuitenki tarjola... Menin laiale mut Thomi halus ottaa vie mun kans yhen. Lähin päältä, otti diipin, en päässy diipistä ohi mut en tullu sviipatuksikaan. Jäin pääle halfiin, josta kaveri otti kuristuksen. Aivan typerää touhua multa! Olin liian luottavainen ommaan roppaan ja niskan kestoon. Nöyryys haastaesa vissiin puuttu ja siinä tulos. Ei näin! Plussana se, et kunto ja ajatus ei taaskaan loppunu kesken ja kolomevarttinen tuli säpäkästi painittua. Sit huomaa et tekemiseen on tullu sparrisa automaatiota lissää ja välisä löyän itteni mestoilta vasta ku oon perilä ja ehin miettiin et miten sinne pääsin.
Reenin jäläkeen ei huvittanu mikkään, otti niin kovasti päähän nuo kaks viimestä sparria. Piti ottaa ihan oikeesti aikaa ja miettiä asioita. Kahen viikon päästä pitäs olla iskusa, eikä Tukholmaan asti viittis täältä lähtee häviään. Ei o, ku yks vaihtoehto. Nöyrästi lissää reeniä. Nordic Openit häämöttää ja sinne mennään voittamaan!
Aamuvaakala pohojat 92,4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti