Aamusta silimät ristisä liikenteeseen. Se oli tanssikengät vaihettava kimonoon ja palattava perusasioitten äärele. Ei auta, no jujiteirosta on moneksi... Pikkupuolen rento tunnelma ja Pietron tekniikkaklinikka. Pariksi sattu Rollo-Aksu ja onneks mies on niitä salin kevveimpiä kavereita. Alakuun nimittäin lämpöinä niionpeli-surfausta puolelta toisele ja oli muuten pakki sen verran hellänä eilisestä alakujumpasta et teki tiukkaa vaik mies oli kevyt päälä. Sitte juji mauntista puolelta toisele lämpönä ja siitä perhosviippipelin kimppuun. Tekuna kateltiin siis sviippiä perhosesta ja siittä maunttaus sekä puokut ja vasta puokut tohon sviippiin. Hyvvää settiä.
Sparreisa erät Pietron ja Brunon kans. Pietro tippas hyvän uuen kripien ja halffipeli sai täysin eri elämän sen myötä. Siis yks ote, huhhuh! Pietro laski mut reverse halfiin pääle ja siitä taisteltiin sitte tosissaan. Pääsin ohi ihan lopusa, taas vinkin jäläkeen. Valeu! Brunon kans sain jo liikettäki aikaseksi tännään. Koitin antaa prässiä mut alta tuli pois ja käänsi toisin päin. Näytti mulle miten prässätään ja päälä ajetaan kaveria. Ainaki toisela meistä oli hauskaa, ku se laitto kaikki 82 kilua mun pääle ja se tuntu siltä ku siinä ois ollu tuhannen kilon kontti. Ei liikkunu mihinkään vaik kuin puskin. Naureskeli vaan ;) Sitte rupes tulleen liikettä ja se yritti mauntata, puokkasin minkä ehin ja pumppasin alla liikettä. Pari kertaa koitti hakia nortsautin kiinni ja niitata mut sillä mattoon. Halus varmaan vaan merkkaila ja kattua mitä teen. Sain kiskottua molemmilla kerroila pään pois mut niskat meni kyllä kohtuuen nimesä jummiin siittä. Lopusa vielä uus prässi mun pääle. Palijon oppia kontrollista ja prässistä. Koitin miettiä aina Brunon painonjakua ku se läsötti mun päälä..
Venyttelemään laiale ja katteleen junnureenejä misä silimäterä oli asiala. Kävin painiin sen ja yhen toisen pikkujujiteiron kans et tuli tasapareja. Oli hyvin liikuttava hetki ku junnureenien lopusa tehtiin Klubila historiaa. Bruno jako ensimmäiset natsat kolomele pikkujujiteirole vyön päähän ja yks sattu olemaan silimäterä. Loppuun jäätin vielä sen kans kyytiä ootellesa painimaan sellanen parikyt minnuuttia. Kovasti on tullu kehitystä ja rauhallisuutta tekemiseen. Vartalon hallinta on parantunu ja tekniikkaaki on muistiin jääny. Arvokasta tekemistä tuo junnuhomma, siitä Nikinhole ja Jankyle isot rispektit. Äijät jaksaa tehhä pyytetöntä työtä omien reenien ohela ja tuloksia näkkyy jo.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti