Palluu tatamile eilen torstaina kolomen päivän joulutauon jäläkeen oli taas elämää suurempi kokemus. Erinäisten vaiheitten seurauksena pääsin lähtemään reeneihi ihan liian myöhään vaikka aluksi näytti, että ehtis ottaa verkat rauhasa ennen ku kello napsahtaa pykälään. NO, perussetti. Fillarin selekään ja sotkia menemään niinkö maailmanlopun eeltä. Kiireesä laittoin arktisen kelin verran kampetta pääle, ku en muistanu et keli oli lauhtunu. Ennen puoltamatkaa kiisseli oli valamiina ja siitä suurimmat kiitokset ah niin ihanale kotikaupungile ja katujen kunnosapiole. Olipa niin nätti polokia, ku oli isännät rasvailu konehiaan lumitöitten tekemisen sijasta.
Suoraan rillilämmöile. Tomi mestoila, ni taattua settiä oli tiiosa. Jalakaa kaverin openiin tarjole ja siitä etumaisen jalan puoleista underhuukkia kopasemmaan. Käsiveola ja niislaidila läpi ja selän puolele pyörähystä. Kimuraotteela ranteeseen ja ukea rettuuttaan istumaan, niin että lantion puoleinen jalaka sissään huukiksi ja pään puoleinen jalaka riittävän kauas ja aikalaila suoraan. Sitte istahettiin toisele kylele, jonka jäläkeen päälimmäistä jalakaa sovittaan huukiksi. Jatkoksi saidista kateltiin kuristuksia laipan kans. Niin että kiusataan kaveria kaappaamala päätä työntävä käsi haltuun, josta juonitaan kaverile pako-optio. Ku uke vettää käen laipan alta, ni salamana oma käsi laipan alta sissään ja peispoolila tai nyrkilä kuristettaa. Näitä saidista ja mauntista.
Sparrit meni aika tahamasesti iteltä. Liekö syynä kolomen päivän mättötalakoot vai ylleinen liikkumattomuus. Toisaalta nahka ehti kuivahtaa ja tietäähän sitä selekävikasen liikkuvuuen sen jäläkeen. Hampaaton olo oli joka eräsä mut toisaalta viihyin hyvin ahtaisa paikoisa ja sain puokkailtua ihan kivasti. Reenien loppuun, ku valitin ommaa surkeuttani ja kiittelin hyvistä reeneistä sain lohuttavat sanat. Ei o kuulema mun sijasta ko suunta ylöspäin. Arvaatteko kuka oli asiala...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti